Tapahtuma-alan näkökulmasta on enemmän kuin tervetullutta, että lahjoitusvähennys tulee ja se koskee myös kulttuuri-, liikunta- ja urheilujärjestöjä. On kuitenkin tärkeää, ettei lain muutos rajaa liian tiukasti kulttuuritapahtumia järjestäviä organisaatioita vähennyksen ulkopuolelle. Tapahtuma-alan kannalta olisi kuitenkin lahjoitusvähennystäkin tärkeämpää uudistaa tuloverolaista täysin ajastaan jäänyt 400 euron vuosittainen etu työnantajan tarjoamasta työntekijän omaehtoisesta liikunta- tai kulttuuritoiminnasta.
Tapahtumateollisuus ry:n kirjallinen asiantuntijalausunto koskien luonnosta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi vuoden 2026 tuloveroasteikosta sekä tuloverolain ja verotusmenettelystä annetun lain muuttamisesta
Tapahtumateollisuus ry kiittää mahdollisuudesta lausua tuloverolain ja verotusmenettelystä annetun lain muutoksia ja esittää lausuntonaan seuraavaa:
Lahjoituksia kerääville kulttuuri-, liikunta- ja urheilutoimijoille lahjoitukset ovat merkittävä tulonlähde. Lahjoitusvähennyksellä voi olla niiden taloudelle hyvinkin suuri vaikutus, joten on enemmän kuin tervetullutta, että lahjoitusvähennys tulee ja se koskee myös kulttuuri-, liikunta- ja urheilujärjestöjä. Erityisesti tiukentuneessa kulttuurin rahoitustilanteessa toimijoiden mahdollisuus kerätä yksityistä rahoitusta lahjoitusten keinoin on rahoituspohjan eheyttämiselle erittäin tärkeää.
Lahjoituksilla on järjestöjen perustoiminnalle vakauttava vaikutus, mikä luo järjestöille edellytyksiä toteuttaa myös tapahtumatoimintaa. Lahjoitusten kautta myös järjestöjen järjestämät tapahtumat, joiden ensisijainen tarkoitus ei ole kaupallinen menestys vaan esimerkiksi lasten liikunnallisuuden edistäminen, ovat taloudellisesti mahdollisia.
Toimijoilta, jotka keräävät ja saavat lahjoituksia, on tullut viestiä, että kevään 2024 jälkeen, kun tieto lahjoitusvähennyksen laajentamisesta julkaistiin, ovat monet lahjoituksia tekevät tahot jääneet odottavalle kannalle. Tämän vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, että lahjoitusvähennys etenee suunnitellussa aikataulussa maaliin, jotta lahjoituksia antavat tahot aktivoituvat antamaan lahjoituksia jälleen.
Luonnoksessa hallituksen esitykseksi “kulttuurijärjestön toiminnalla tarkoitettaisiin tässä yhteydessä tieteen, taiteen tai suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämistä edistävää tai tukevaa toimintaa”. On tapahtuma-alan kannalta tärkeää, ettei lain muutos rajaa liian tiukasti kulttuuritapahtumia järjestäviä organisaatioita vähennyksen ulkopuolelle. Esimerkiksi rytmimusiikkifestivaalien taustalla saattaa olla yhdistysmuotoisia toimijoita, joilla on iso merkitys paikalliselle kulttuurin elinvoimaisuudelle, mutta joita ei joidenkin arvioiden mukaan lueta osaksi perinteistä taiteen määritelmää.
Samoin lainkohta, jonka mukaan “Verohallinto nimeäisi edelleen vähennyskelpoisen lahjoituksen saajat enintään viideksi vuodeksi kerrallaan”, voi osoittautua ulossulkevaksi ja jäykäksi. Tapahtumatoimiala on elinvoimainen ja kasvava, joten järjestelmän tulee palvella myös uusia, toimintaansa aloittavia toimijoita, joille lahjoitukset voivat olla taloudellisesti merkittävä tapa saada toiminta käyntiin. Lisäksi esitetty lahjansaajien velvollisuus yksilöidä ja ilmoittaa Verohallinnolle lahjanantajien tiedot lisää merkittävästi järjestöjen hallinnollista taakkaa. Esitetystä identifiointivelvollisuudesta on luovuttava.
Euromääräinen lahjoitusvähennyksen raja on yhdenmukaistettava yliopistoille tehtävän lahjoituksen verovähennyksen kanssa. Siinä missä yliopistoille lahjoittaminen on Suomessa vakiintunut käytäntö, olisi luontevaa ulottaa vastaava verovähennysoikeus myös kulttuurin tukemiseen. Yksityishenkilöt voivat tällä hetkellä lahjoittaa jopa 50 000 euroa verovähennyskelpoisesti yliopistoille, mutta esitysluonnoksen mukaan vastaava verovähennysraja säätiöille ja yhdistyksille jäisi vain 5 000 euroon. Tämä selkeä epäsuhta vaatii uudelleenarviointia. Olisi perusteltua harmonisoida lahjoitusten verokohtelu niin, että tiedettä ja muihin tarkoituksiin annettuja lahjoituksia koskevat säännöt olisivat yhdenvertaiset. On epäjohdonmukaista, että lahjoituksia valtakunnallisille tai kunnallisille taidelaitoksille kohdellaan verotuksessa eri tavalla kuin yliopistolahjoituksia. Lahjoitusvähennysjärjestelmää uudistettaessa tulee myös muistaa, etteivät yksityiset lahjoitukset korvaa julkista rahoitusta.
Rahankeräysluvan edellyttäminen apurahasäätiöltä johtaa moninkertaiseen lupamenettelyyn ja on tarpeetonta. Ehdotuksen mukaan nimettävällä taholla tulisi olla voimassa oleva rahankeräyslupa. Apurahasäätiöt saavat lahjoituksia usein myös ilman, että kyse on rahankeräyslaissa tarkoitusta rahankeräyksestä. Rahankeräyslupaa edellyttävät keräykset ja julkiset kampanjat eivät ole vakiintuneelle apurahasäätiölle tyypillinen tapa kerätä varoja. Aloite lahjoitukseen tulee todennäköisemmin yksittäiseltä lahjoittajalta ja kertalahjoitus saattaa olla suurempikin. Rahankeräysluvan hankkiminen olisi vaivalloinen ja kustannuksia vievä operaatio, johon viranomaisella ei nykyiselläänkään ole tarpeeksi resursseja. Hakemusmenettelyn tulisi riittää niiden yleishyödylliseksi jo verotuksessa katsottujen säätiöiden ja yhdistysten osalta, jotka saavat lahjoituksia ilman yleisöön kohdistettuja varainkeräyksiä.
Tapahtumateollisuus ry haluaa lopuksi huomauttaa, että tapahtuma-ala on valtaosin kuitenkin liiketaloudellisin periaattein toimiva toimiala, joten useimpien alan organisaatioiden toimintaedellytyksiin lahjoitusvähennyksellä on enintään vähäinen vaikutus. Alan kannalta merkittävästi tärkeämpää olisikin uudistaa tuloverolaista täysin ajastaan jäänyt 69 §:ssä määritelty 400 euron vuosittainen etu työnantajan tarjoamasta työntekijän omaehtoisesta liikunta- tai kulttuuritoiminnasta.
Edun veroton enimmäismäärä on ollut euromääräisesti samalla tasolla vuodesta 2009. Kulttuuripalveluiden pistelukua tarkastellen edun verotonta enimmäismäärää tulisi nostaa 60 %, jotta etu tulisi inflaatiokorjatuksi. Ei ole perusteita, miksi tasoa ei asetettaisi samalle tasolle 64 §:ssä määritellyn matkalipun enimmäiskustannuksen kanssa eli 3400 euron tasolle. Koska edun tason määrittelevät lopulta työnantajat, olisi edun verottoman enimmäistason nostaminen valtiontaloudelle huokea tapa lisätä kotimaista, työvoimaintensiivistä palvelukysyntää.
Tapahtumateollisuus ry on tapahtumaelinkeinon valtakunnallinen keskusjärjestö. Tapahtumateollisuus edustaa ammattimaisia tapahtumajärjestäjiä, tapahtumapaikkoja, tapahtumatekniikan ja -rakenteiden palveluita, tapahtumien lipunmyynti-, esiintyjä-, turvallisuus- ja cateringpalveluita, tapahtumamyyjiä sekä muita tapahtumille suunnattuja palveluja, suunnittelua ja konsultointia.
Lisätietoja:
Sami Kerman p. 040 563 4655 / sami.kerman@tapahtumateollisuus.fi
toimitusjohtaja, Tapahtumateollisuus ry
Olli-Poika Parviainen p. 03 621 2900 / olli-poika.parviainen@tapahtumateollisuus.fi
hallituksen puheenjohtaja, Tapahtumateollisuus ry
Kalle Marttinen p. 040 823 5273 / kalle.marttinen@tapahtumateollisuus.fi
hallituksen varapuheenjohtaja, Tapahtumateollisuus ry
Kuva: Jari Laine