Tapahtumateollisuus ry esittää lausuntonaan, että määräaikaisten, erityisesti lyhyiden anniskelulupien hintoja on laskettava merkittävästi. Tämä on tapahtuma-alan toimijoille ja tapahtumaelämyksille tärkeää, jotta lupamaksut eivät olisi suhteettoman suuria eivätkä tekisi tapahtuma-anniskelusta pahimmillaan jopa kannattamatonta.

Tapahtumateollisuus ry:n kirjallinen asiantuntijalausunto koskien Valtioneuvoston asetusta Lupa- ja valvontaviraston maksuista vuonna 2026

Anniskelulupien hinnoittelusta

Tapahtumateollisuus ry on tapahtuma-alan toimialajärjestö, jolla on noin 300 jäsenorganisaatiota. Jäsenet edustavat niin tapahtumajärjestäjiä, tapahtumapaikkoja kuin muitakin anniskeluluvan hakijoita ja tapahtumasisältöjen osalta edustamme toimijoita teattereista urheilutapahtumatoimijoihin ja seminaarijärjestäjistä festivaaleihin ja messuihin. Jäsentemme joukossa on sekä määräaikaisten että pysyvien lupien hakijoita.

Määräaikaisten anniskelulupien hinnat ovat nousseet lähivuosina merkittävästi. Tämä on lisännyt muiden kustannusten nousun ohella tapahtumajärjestäjien kustannuspainetta, kun samaan aikaan muutaman vuoden takainen pandemia, ihmisten taloudellinen epävarmuus ja yleinen alkoholin kulutuksen lasku on muuttanut ihmisten tapahtuma- ja anniskelukulutuskäyttäytymistä. 

Anniskelulupien hinnoittelua ohjaa maksuperustelaki, mikä asettaa lupien hinnoittelun lähtökohdaksi lupien käsittelyyn sitoutuneen työajan. Tämä rajoittaa harkintavaltaa, jota valtioneuvostolla on asetuksessa ja sen maksutaulukossa hinnoitelluille lupatuotteille. 

Tapahtumateollisuus ry pitää kuitenkin nykyisiä määräaikaisten lupien hintoja niin korkeina, että ne ohjaavat käytännön tapahtumajärjestämistä epätarkoituksenmukaisella tavalla ja aiheuttavat kohtuuttomia kustannuksia tapahtumajärjestäjille. Lupien hinnoittelu on käytännössä ohjannut toimijoita siihen, että pienimuotoisiin, enintään muutaman sadan hengen tapahtumiin lupa voi olla niin kallis, ettei anniskelua kannata toteuttaa, tai vaihtoehtoisesti anniskelutuloille syntyy niin suuri myyntipaine, että se muuttaa tapahtuman luonnetta.

Määräaikaisten anniskelulupien osalta nykyinen 200 asiakaspaikan raja on keinotekoinen ja tulisi nostaa vähintään 500 asiakaspaikkaan. Rajan korottaminen vähentäisi lupien käsittelyyn kuluvaa työaikaa ja siten myös lupien hintaa. Käytännössä vakiintuneiden toimijoiden sekä alle 1000 asiakaspaikan tapahtumien lupia käsitellään poliisiviranomaisessa hyvin harvoin. Tyypillisesti aluehallintovirasto (AVI) tekee päätöksen ja toimittaa sen tiedoksi poliisille.

Lisäksi määräaikaisia anniskelulupia koskevassa sääntelyssä tulisi erottaa toisistaan avoimet ja suljetut yleisötapahtumat. Esimerkiksi jos yritys järjestää henkilöstölleen 300 hengen juhlan ja haluaa tarjota alkumaljan, jonka catering-yritys ostaa tukusta, tarjoilee ja laskuttaa asiakkaalta, kyseessä on anniskelutoiminta. Tällöin catering-yritys tarvitsee määräaikaisen anniskeluluvan, jonka hinta on 855 euroa. Luvan hinta on kuitenkin epäsuhteessa tilanteeseen, sillä samalla luvalla olisi mahdollista järjestää myös tuhansien henkilöiden konserttianniskelu samalla alueella.

Alkoholilakiin ehdotetut muutokset ohjaavat tällaisissa tapauksissa välttämään anniskelulupaa edellyttävää tapaa järjestää tarjoilu. Käytännössä asiakasyritys voi hankkia juomat suoraan ulkomailta, jolloin catering-yritys ainoastaan tarjoilee juomat eikä tarvitse anniskelulupaa. Tämä menettely johtaa siihen, että sekä anniskelulupamaksut että alkoholin myyntiin  liittyvät verotulot jäävät kertymättä Suomeen. 

Tapahtumateollisuus ry esittää lausuntonaan, että määräaikaisten, erityisesti lyhyiden anniskelulupien hintoja on laskettava merkittävästi. Tämä on tapahtuma-alan toimijoille ja tapahtumaelämyksille tärkeää, jotta lupamaksut eivät olisi suhteettoman suuria eivätkä tekisi tapahtuma-anniskelusta pahimmillaan jopa kannattamatonta.

Lupahallintoa on yksinkertaistettava

Tapahtumateollisuus ry haluaa nostaa tässä samassa yhteydessä esiin, että anniskelusääntelyn ongelmat juontuvat paljon kohtuuttoman hintaisia anniskelulupamaksuja syvemmälle. Alkoholilain tapahtuma-anniskelu koskeva sääntely olisikin tarkasteltava kokonaisuudessaan uusiksi.

Esimerkiksi jos tapahtuma-alueella on ravintolatoimija, jolla on jo oma anniskelulupansa, vaatii tämä erillisen lupabyrokratiansa, jotta ravintola voi olla osa tapahtuma-aluetta. Kaikesta tästä aiheutuu lisäkustannuksia, jotka tulee kattaa pahimmillaan yhden tai enintään muutaman tapahtumaillan myyntituotoilla. Lisäksi anniskelulupabyrokratia tuo tapahtumatuotantoon lupahallinnon viiveitä ja työtä, joka on pois elämyksellisten tapahtumien tuottamisesta asiakkaille. 

Ammattimaiset tapahtumajärjestäjät ovat monesti leiponeet anniskelulupaprosessin osaksi omaa tuotantoaan, mutta jos tapahtumakumppanina on esimerkiksi ravintola, ei tämä yleensä ole niin tottunut lupabyrokratiaan, koska ravintoloille anniskelulupaa ei haeta jokaiselle illalle erikseen. On oireellista, että anniskelulupahallinto on niin monimutkaista, että se vaatii ihan omaa ammattiosaamistaan. Myös anniskelulupamaksujen hinnoittelu osoittaa, että lupahallintoon sitoutuu huomattava määrä virkatyötä, joka ei luvitettavan asiakokonaisuuden yksinkertaisuuden huomioiden ole perusteltua.

Ja jos tapahtuma-alueella on useita anniskelutoimijoita, näiden kaikkien anniskelijoiden osalta tarvitaan lupa. Tällöin kokonaiskustannus pelkästään lupamaksuista voi nousta yhden illan tapahtuman osalta tuhansiin euroihin, mikä on suhteeton kustannus yhden illan tapahtumalle.

Lisäksi määräaikaisten anniskelulupien osalta viranomainen edellyttää, että lupa ei voi kattaa niin sanottuja yhteisalueita. Tämä tarkoittaa, että alaikäisillä on oltava mahdollisuus liikkua esimerkiksi tapahtuma-alueella lavan eteen kulkematta anniskelualueen kautta. Käytännössä tällaisen kulkureitin järjestäminen on usein erittäin haastavaa, kallista ja tapahtuman viihtyvyyttä heikentävää – erityisesti stadionympäristöissä, jäähalleissa ja muissa kiinteissä tapahtumapaikoissa.

Kaikissa anniskeluluvissa viitataan joka tapauksessa vaatimukseen riittävästä valvonnasta. Sama periaate tulisi kattaa myös määräaikaisten anniskelulupien yhteisalueet, jolloin turvallisuus voitaisiin varmistaa ilman tarpeetonta rakenteellista erottelua tai ylimitoitettuja järjestelyvaatimuksia. 

Luvissa on niiden hinnoittelun ja hakemisen byrokraattisuuden lisäksi ongelmana se, että luvat ovat ehdoiltaan kohtuuttoman jäykkiä tapahtumaelinkeinolle. Tapahtumiin liittyvä pääasiallinen “tuote“ on se, että tapahtuma nostaa osallistujan arjen yläpuolelle. Tätä arjesta irrottavaa kokemusta vahvistetaan tapahtumasisällön lisäksi esimerkiksi valoin, äänin, tapahtumakoristuksin ja ruokatarjonnan keinoin. Tapahtuma-anniskelu on yksi tärkeä osa tuota arjesta irrottavaa elämystä. Kuitenkin, anniskeluluvissa on monesti hyvin tiukkoja ehtoja kuten se, että anniskelun on päätyttävä, kun tapahtuman ohjelmallinen osuus päättyy. Tämä on omiaan vahingoittamaan hetkeä, jonka saavuttamiseksi tapahtumajärjestäjä on tehnyt paljon työtä ja jonka saadakseen asiakas on palvelusta maksanut.

Oma kysymyksensä on vielä se, kuinka kankeasti ja epäilevästi alkoholilaki suhtautuu tapahtumajärjestäjiin. Esimerkiksi alkoholilain 18 § kieltää anniskelun tapahtumissa, elleivät nämä järjestä erillisiä anniskelualueita tai kiellä alaikäisten pääsyä tapahtumaan. Tämä on johtanut siihen, että moniin tapahtumiin nuoret eivät ole tervetulleita. Tämä lainsäätäjän epäluottamus tapahtumajärjestäjiä kohtaan ei ole perusteltua eikä oikeudenmukaista. 

Nämä haasteet eivät kuitenkaan ratkea lupamaksuja kohtuullistamalla vaan vaativat alkoholilain vähintään osittaisen uudistamisen.

Lisätietoja:

Sami Kerman p. 040 563 4655 / sami.kerman@tapahtumateollisuus.fi
toimitusjohtaja, Tapahtumateollisuus ry

Olli-Poika Parviainen p. 03 621 2900 / olli-poika.parviainen@tapahtumateollisuus.fi
hallituksen puheenjohtaja, Tapahtumateollisuus ry

Kalle Marttinen p. 040 823 5273 / kalle.marttinen@tapahtumateollisuus.fi 
hallituksen varapuheenjohtaja, Tapahtumateollisuus ry

Kuva: Paul Ingram